Good Morning Mansku, Greetings from Manhattan!

New York Week was great, I don’t know what else to say.. Jos jotain kaupunkia voi Helsingin lisäksi pitää kotoisana, se on New York. En yhtään ihmettele sitä hypetystä, mitä kaupunki saa osakseen ja jano jäi – sinne on pakko päästä uudestaan. Atlantin taakse jäivät helle ja tautisen kylmä todellisuus odotti tänä aamuna ulkosalla. Onneksi pääsin tänne Sokokselle lämpimään, sillä en ole lainkaan varautunut vielä syksyyn – henkisellä tasolla. :) Ja mikä parasta, lähden tästä nyt jatkamaan sitä, mihin Nykissä pääsin hyvään alkuun – penkomaan löytöjä ja uutuuksia. Meiltä on täältä lähtenyt kaikille Kutsu Kauneuteen ja aion itsekin ottaa kutsun innolla vastaan. Lupaan “syväluotaavan” postauksen vielä omasta ison omenan haukustani tässä blogissa kunhan saan mm. kuva-albumini järjestykseen. Muuten tämänhetkistä olotilaani voin kuvailla vain yhdellä sanalla: maailmaniomituisinjakamalinjetlag.

Huomenta kaikille, kiva olla langoilla taas!

heipparallalllaaa

Olipa kerran keväinen päivä, kun katselin palkkakuittiani ja totesin että, jaaha: Taisi jäädä palkaton loma pitämättä, unohdin! (onko muita kohtalotovereita, jotka olisivat unohtaneet lähteä lomalle?)

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nyt on aika pitää se loma. On aika sanoa heipat Mannerheimintielle, joka sai viimeisen kahden viikon aikana yllättävää kyllä myös vesisadetta osakseen.

 Sanoa heipat Manskun työhuoneelle, jossa oli ilo työskennellä, ihastella ihmisiä kadulla ja vilkuttaa kameroille (ei, en ole julkisuushakuinen ihminen, se selvisi minulle tämän session aikana), jotka matkaavat taas kohti omaa kotimaataan turistien kaulassa. 

Sanoa heipat sinulle ja blogille viikoksi ja nousta siihen koneeseen, joka rapakon taakse vie. Palaillaan!

Kuin viimeistä päivää

Oli vuosi 2004, kun Sokoksen henkilökunnan ovet avautuivat nuorelle nätille tytölle ensimmäisen kerran. Siitä suhde Sokokseen on vakiintunut ja kestänyt aina tänne saakka. Tuo tyttö on Leena. Lempeä Japania sujuvasti puhuva ilopilleri on valloittanut monen asiakkaan hurmaavalla hymyllään – ja ennen kaikkea kielitaidollaan.

- Jännä ajatella, että viikon päästä olen viimeistä päivää täällä, Leena kummastelee. Mutta on aika siirtyä eteenpäin. Kohta puolin filosofian maisteri, Leena 26v. on opiskellut koko Sokos -uransa ajan yliopistossa ja jatkaa nyt toisen työnsä  parissa uunituoreena päätoimittajana Japan Pop -lehdessä. Kaverit jäävät toki Sokokselle, mutta tuskin elämästä mihinkään. Tohtorin papereista haaveileva tyttö jatkaa näillä näkymin kirjojen tenttimistä, mutta loppuelämänsä ensimmäisenä päivänä hän haluaa mennä spinningiin ja istuutua taas kahden vuoden tauon jälkeen pianon ääreen.

  – Mieleenpainuvin kokemus asiakaspalvelusta oli, kun eräs japanilainen turisti etsi meiltä tuotetta, jota meillä ei kuitenkaan ollut. Ohjasin hänet toiseen liikkeeseen, mutta sieltäkään ei ollut löytynyt. Turisti kuitenkin palasi luokseni tämän asian kertomaan ja sen, että oli saanut minulta niin hyvää palvelua. Juttelimme ja hän kysyi nimeni ja saako ottaa minusta kuvia. Kahden kuukauden päästä minulle tuli Japanista paketti, jossa oli kuvia ja hänen löytämänsä japanilainen kansantarina, joka muistutti hänen mielestään minua. Se oli kyllä hellyttävä ja mieleenpainuva tapaus, Leena muistelee.

Mekin muistelemme sinua Leena, lämmöllä ja kaivaten. Tämän kunniaksi ensi viikolla Sokos -muotia pienissä makupaloissa esittelee itseoikeutetusti Leena lomani ajan. Ja sinä löydät hänet vielä ensi viikon ajan Helsingin Sokoksen urheiluosastolta! Kiitos ja kumarrus.

New York! Here I come!

Samsonite Lyra 149€. Matkalaukkuvyö 6,90€. Pikkupullot 1,90€. Matkakokoinen hiuslakka pari euroa. Probiootti Plus 5,90€.

Tällaisen sitten ostin. Pikainen käynti matkalaukkuosastolla kolmannessa kerroksessa oli helppo ja tuottoisa. Näillä ajattelin sitten pärjätä. Päädyin pehmeään matkalaukkuun vaikka aionkin mennä Nykiin päin tyhjemmällä laukulla. Spinner-malli helpottaa laukun kanssa liikkumista – sen koin jo kotiuttaessani laukun. Viiden vuoden takuu valmistus- ja materiaalivirheille, muut ongelmat esim. ruumassa tapahtuvan rikkoutumisen korvaa matkavakuutus. Omalle kontolleni jää muuten noiden pyörien huoltaminen. Kannattaa katsoa, ettei pikkukiviä jää väliin, sillä se aiheuttaa lopulta pyörän nopean kulumisen. 

TSA-lukon pitäisi toimia USA:n tulleissa myös lukittuna, mutta taidan jättää silti sen tunnetuimman 000 avaavaksi koodiksi. Varkaita kun paraskaan lukko ei pidä loitolla, mutta en tahdo tullimiehien rikkovan uutukaista laukkuani moisen vuoksi. Matkalaukkuvyön ostin säikäyttämään kanssamatkustajat – eli pientä toivoa tunnistaa oma musta laukkunsa hihnalla lukuisista muista samanlaisista.Passipussi kannattaa olla – itselläni on ihana rakas Kipling -merkkinen vyölaukkuni. Pidän tärkeimmät aina mukana, mutta piilotettuna vaatteiden alle. Toivottavasti Nykissä ei ole aivan mieletön helle.. Silmälaput, korvatulpat ja niskatyyny ovat melkeinpä pakolliset niinkin pitkällä lennolla. Unohtamatta lentosukkia. Ai niin, käytin S-marketista saamani -15% alekupongin, joten sain ihan mojovan alennuksen. Keskittäminen siis kannatti.

Passipussi 15 €. Niskatyyny 12 €. Korvatulpat+silmälaput 9€. Kaikki Samsonite. Lentosukat 15,95€.

Oioi. Huomenna, huomenna, huomenna. :)

Matkakuumetta ja -paniikkia

Huomenta! Tiesin, että näin käy! Paniikki! PANIIKKI!

Samsonite Cosmolite 68cm 345€

Ylihuomenna minun pitäisi kaiken järjen mukaan löytää  itseni NEW YORK nimisestä kaupungista. En ole ostanut

• matkalaukkua
• lentosukkia
• silmälappuja/korvatulppia
• pikkushampoopulloja
• matkaluettavaa
• matkakokoista hiuslakkaa
• adapteria
• matkalaukun vyötä
• passipussia
• NYC:n karttaa

Mitä mitä mitä muuta? Onko kukaan käynyt Isossa Ompussa ennen, itselläni eka kerta, joten vinkkejä otetaan vastaan.

Matkalla kotiin

Syntymäpäivä menee tässä. Uusista ratsastussaappaista haaveillen.  Ja päivän musiikkilevyä kuunnellen. Ja Valkoiselle Hevoselle lupauksia tehden.

Mukavaa illanjatkoa.

Kiitos

Olen elokuun lapsi, joten se on paras kuukausi kaikista. Näin minun mielestäni. Ja paras tapa elokuuta on tietenkin viettää se Lauttasaaren rannoilla makoillen, sytyttää mestarina grilliä neljä tuntia ja kokea huumaavaa onnistumisen riemua, kun saa vihdoin laittaa suuhunsa puolikuivan grillimakkaran. Sitä ei voita mikään.Toisaalta voi miettiä, mikä tuolla grillissä palaa, sillä ei ainakaan hiilet!? No, siellä poltettiin roviolla ikäkriisit sun muut hömpänpömpät, tanssittiin mehiläisten kanssa sadetanssia, joka tulikin sitten seuraavana iltana. (sade siis)Nautittiin ilojuomaa ja kuunneltiin pikkumankasta Pariisin Kevättä. Ja kun ilta oli valmis, todistettiin bändin loppuun myytyä keikkaa Tavastialla, jossa meno oli kuuma, hikinen, suloisenvilpittömänautenttisen intenssiivinen. Molemmat lempibiisini soitettiin, toinen slovarina ja toinen viimeisenä. Loistava keikka. Jos joskus pääsette paikalle, menkää.

Mökkiskumppalasit S-marketista. Lauttasaaren S-marketista.

Sen pituinen (viikonloppu) se, elämä edessä. Vieläkin.

Haastattelussa:Jade

Sokoksella on pieni jalokivi nimeltä Jade.

Juuri kaksoistutkintonsa lukiossa ja Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa suorittanut Jade on vasta 19-vuotias ja silti konkari Sokoksen asiakaspalvelussa.

- Tulin työharjoitteluun muistaakseni kolme vuotta sitten ja siitä aukeni paikka kesätöihin, Jade muistelee. Hän on kesätöihin tullut kolmanteen kerrokseen tänäkin vuonna, mutta iloisia uutisia on kerrottavana enemmänkin. Tästä eteenpäin vakituinen pesti Sokoksella on varmistunut.

- Olen todella iloinen, että sain töitä heti valmistumiseni jälkeen, hän hymyilee.

Musiikki, laukut, vaatteet, kengät. Monta osastoa on tullut vuosien aikana opittua.

- Ainoastaan, että kenkäosastolla työskenteleminen tulee kalliiksi, sillä rakastan kenkiä!

Jade sanoo pitävänsä asiakaspalvelusta ja erityisesti vuorotyöstä. Päivät ovat silloin sopivan vaihtelevia ja se sopii Jadelle paremmin kuin tasainen päivätyö. Mikä on sitten hyvän työntekijän salaisuus, ja mitä oikein sanoit työhaastattelussa?

-Kannattaa ehdottomasti olla vain oma itsensä työhaastattelussa. Jos jännittää, niin sen voi sanoa ääneen. Siistit vaatteet ja purkka pois suusta. Tosin minulla jäi vahingossa purkka suuhun, mutta piilotin sen poskeen, Jade paljastaa nauraen. Niin ja hyvä myyjä on mm. avoin ja puhelias.

Ja jos Jade on jalokivi niin työpaikan helmiä ovat ehdottomasti ihanat työkaverit. Eikö vain?

Muutama oivallus

Meillä on täällä työpaikalla Sokoksella uutta “hissimusiikkia”. Tuo mikä soi taustalla kun shoppailemme. Olen oikein tyytyväinen tämän hetken tiskijukkaamme. Välillä tekee mieli jammailla. Mutta tajusin juuri, että ehkä joudun nyt menemään sisustuspuuhiin. Kesä ja varpaat paljastavat helteet tulevat olemaan jossain vaiheessa muisto vain.

Ja jos haluan pelata varman päälle, käytän peruukkia. Ratkaisu jokaiseen badhairdayhin.

Oivalsin, että pidän linja-autoista, jammailusta ja hissimusiikista. Harmaista hiuksista olen aina vain haaveillut.

Paita, shortsit ja henkselit Sokokselta. Koru ja lasit vintage, peruukki unknown.

Perhonen ylitti tien

Tiedäthän sen tunteen kun huokaiset syvään, vieno hymy nousee huulille ja ajattelet, että nyt mä oon aika onnellinen. Se on kiva tunne, ehkä yksi maailman parhaista.

Tajusin jo nuorena, että parhaimmat fiilarit tulee pienistä asioista. Mitä pienempi asia, usein sen suurempi merkitys. Pieni hymy oikessa paikassa oikeaan aikaan saa enemmän aikaiseksi kuin suuret aplodit sadoilta samaan aikaan. Kiireessä moni asia kokematta ja huomaamatta. Linja-auto on siitä loistava paikka, että silloin on pakko pysähtyä. Lomalla istuin keskellä metsää ja tuijottelimme puoli tuntia toisiamme silmiin tällaisen perhosen kanssa. Eilen linja-autossa seuraani liittyi tämä kuvissa esiintyvä siipirikko. Osaako joku sanoa kuka hän oli? Istui muuten tuossa kädelläni lähes kokonaisen tunnin.

Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien. Eeva Kilpi.

Lempiruno. Lempirunoilijalta. Öitä.