Monipuolista liikuntaa minulle ja sinulle!

Asuuko joku teistä Tapanilassa? Jos, niin kateeksi käy. Kävin alkukesästä ensimmäistä kertaa elämässäni Tapanilassa ja ihastuin täysin. Aivan ihanaa asuinaluetta. Ja keskustasta pääsee junalla sinne nopeasti.

Kävin siis Tapanilan Urheilukeskuksessa tutustumassa paikkoihin tuossa taannoin ja sain pientä kipinää mitä ”omituisimpiin” urheilu/ -harrastuslajeihin. Vai oletko koskaan ajatellut aloittavasi harrastamaan jousiammuntaa? Tai veitsenheittoa? Seinäkiipeilyä tai ihan vakavasti sitä nyrkkeilyä? Tapanilan Urheilukeskuksessa kaikki tämä on mahdollista. Katso tästä mitä kaikkea!

Tapanilan Urheilukeskus on säätiön ylläpitämä ja sen toiminnan organisaatio koostuu kolmesta linkistä: Tapanilan Urheilukeskuksesta, Helsingin kiipeilykeskuksesta sekä Puistolan tennis- ja palloiluhallista. Tapanilan Urheilutalosäätiö vuokraa tiloja ja edistää erilaisia urheiluharrastuksia. Mitä kaikkea? Mm. seuraavia lajeja: spinning, kiertoharjoittelu, erilaisia tansseja ja jumppia, budolajeja, voimistelua, keilausta, squashia, erilaisia palloilulajeja, miekkailua, seinäkiipeilyä ja jousiammuntaa.

Laajat aukioloajat takaavat että asiakkaat pääsevät liikkumaan silloin kun se heille parhaiten sopii.

Halleja ja saleja on paljon ja jokaiselle lajille omansa. Myös tunnelma ja sisustus vaihtuu lajin mukaan.

Nämä kahvakuulat eivät ole kevyitä..

Nyt kesän 2010 aikana kiipeilykeskus on uudistettu ja se on saanut aivan uuden battery ilmeen. Boulderointi seinää on laajennettu ja asiakaspalvelu piste uudistunut. Tässä valtava kiipeilysali vielä ennen remppaa.Luulin muuten, että tuo sohva on tuossa vahingossa, mutta se onkin osa kiipeilyharrastajien filosofiaa. Kiipeily on chilli elämäntapa, ei tiukkaa urheilua. Jos en ole aivan väärässä, niin ilmankos laji kiinnostaa. Haluaisitko sinä kokeilla? Minä haluaisin.

Osuisitko keskelle, Robinhood?

Tapanilan Urheilukeskus on täyttänyt tänä vuonna 50-vuotta ja  järjestää ensi maanantaina 16.8. AVOIMET OVET  klo. 16-20! Klikkaa tapahtuman kohdalta ja käy tutustumassa ohjeisiin ja tapahtuman tarjontaan. Ja ennenkaikkea, pääset kokeilemaan eri lajeja ilmaiseksi mm. keilailua, kiipeilyä, kuntosalia, jousiammuntaa, veitsenheittoa.. Ehkä näemme siellä?

I love Sport?

Uskokaa tai älkää, olen harrastanut aikoinani balettia. Survonut varpaani kovakärkisiin vessapapereissa käärittyinä, tehnyt piruetteja kulmasta kulmaan – nykyisin yhdestä sellaisesta suoriutuminen aiheuttaa pyörtymisen ja humalan oireita – nostanut jalan korvan juureen sujuvasti ja ojentanut nilkkaa viimeistä piirtoa myöten. Kuten yläkuvasta voi päätellä, nämä ajat ovat kaukana menneisyydessä ja itkuhan siitä pääsee. (kuten sekin näkyy kuvasta)

Kuten olen maininnut, liikunta ja liikkuminen ajatuksena kiehtoo ja kiinnostaa, mutta sen on tapahduttava salakavalasti niin, ettei sitä huomaa. En puhu nyt mistään hyötyliikunnasta. Rakastan kyllä hikoilua, mutta en halua hikoilla rappusissa ihan vain siitä ilosta, että hissiä ei ole. Mutta tanssiko urheilua? Ratsastusko liikuntaa? Kymmenen tikkua laudallako…?  Pointtina yritän kai sanoa, että perinteiset liikunnaksi ja urheiluksi mieltämäni lajit ovat (jumppa, juoksu, sali) vähän tylsiä. En millään viitsisi juosta, mutta jos laji vaatii juoksemisen, niin ihan jees. Kun urheilun naamioi (vakavaksi) leikiksi, niin eihän se voi olla tuskaista? Vähän niinkuin jalkapallo! (heh)

Yksi muutamasta lajista joita haluaisin kokeilla on seinäkiipeily. En vaan ole oikein tiennyt miten sellaista voisi aloittaa, koska en tunne ketään joka lajia harrastaisi ja kuulostaa liian monimutkaiselta lähteä koluamaan nettisivuja ja paikkoja itsekseen. Halukkaita mukaanlähtijöitä?!

Yksi laji, joka taas aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia on salitreenit. Haluan kyllä lihaksia, mutta en viitsisi tehdä mitään tylsiä sarjoja pitkään paikallaan. Haluan lihakset heti, nyt ja näyttävät isot painot tangolleni. Tästä syystä olisi hyvä vaihtoehto minunlaiselle ehkä kuntoilla kestävyyttä ja alkuverrytellä jonkun muun lajin parissa juoksumaton sijaan ja vetäistä sitten loppuun muutama kilo penkistä.

Toisaalta tiedän monia, jotka ovat joukkueurheilijoita henkeen ja vereen. Se kiinnostaisi myös, sillä itsekeskeisenä yksilösuorittajana tekisi hyvää päästä tuulettamaan lukuisia voittoja yhdessä. Ja jos siinä samalla tulee hiki tai kunto kasvaa, niin sehän on vain plussaa. Ennenkaikkea olen viime vuosina yhdistänyt liian vahvasti sanan liikunta sanaan laihduttaminen, kun tosiasiassa vain toinen niistä on hauskaa. Unohdetaan laihdutusaspekti kokonaan ja otetaan tavoitteeksi vain ja ainoastaan liikkua hauskalla tavalla.

Tiedän yhden paikan, joka yllätti minut monipuolisuudellaan ja sympaattisuudellaan. Tästä paikasta kerron mielelläni aivan pikapuolin (aika on suhteellinen käsite) lisää. Tänne kun menee, tekee mieli aloitella yhtä sun toista lajia… :)

I’ll be back.

First things first

Kaikkihan ovat huomanneet, että minusta on tullut urheiluhullu. Ai ettekö?? No, kyllä minä ajattelen asiaa paljon. Joka päivä, ainakin iltaisin, että: hitto! ..tänäänhän piti käydä lenkillä, unohdin.

Asia ei sinänsä haittaa, sillä lenkkeilyä – tai mitään muutakaan urheilun tapaista tapahtumaa silmällä pitäen kaikki ei minulla ole vielä ihan kotona. Nimittäin rakasta poveani kunnolla tukevat rintaliivit. Kutsun niitä nyt urheiluliiveiksi, sillä se kuulostaa paremmalta. Joka tapauksessa alan olemaan siinä iässä, että enää en voi (en olisi koskaan saanut) luottaa nuoruuden vetovoimaan, vaan uskoa maan vetovoimaan. Saattaa nimittäin olla, että jos otan yhtään isomman loikan tästedes ilman kunnon povitukea, tissini tulevat viiden vuoden päästä roikkumaan polvissa? Joo ei – en halua tätä.

Olen kuitenkin ratsastanut lähes koko ikäni. Päivittäin omallani, joskus monta hevosta päivässä, suurimmaksi osaksi kotona, välillä ulkomailla. Toisinaan olen lenkkeillyt hevonen vieressäni tai edelläni maastossa muutamia kilometrejä kieli vyön alla ja lukemattomia maileja kävellyt tallille ja takaisin. En tiedä mitä virityksiä olen poveni kohdalla tehnyt, mutta kyllä tunnustan kertoja, jolloin hevonen on täytynyt pysäyttää kesken mahtavan suorituksen kentän keskelle ja kysyä itseltään siinä vakavasti, että miksi minulla on stringit jalassa?!!

Että tätä rataa. Tosi pro ja silleen.

Helpotusta ja ratkaisua tähän kyseiseen tyhmyyteen haen nyt omalta työpaikaltani, Sokokselta. Toisen kerroksen liiviasiantuntijat yrittävät takoa päähäni viisauksia, jotka ilmiselvästi kaikki muut tietävät. Asiaan:

Kaikilla urheiluliivimerkeillä on omat taulukkonsa ja tästä voin periaatteessa päätellä minkälaiset liivit hankin millekin aktiviteetille, ja ennen kaikkea omalle koolleni. Pienellä kuppikoolla varustettu kävelyä harrastava ei tarvitse 4 tason tukea tai EXTREME luokitusta. Mutta C-> kuppikokoinen ja juoksua saati ratsastusta harrastava tarvitsee kaiken mahdollisen tuen.

Huuhtele/pese liivit jokaisen käytön jälkeen ainakin vedellä, jotta liivin materiaalit pysyvät hyvinä. Ja no, muutenkin.

Yleensä urheiluliivien väri on musta tai valkoinen, mutta kausivärejäkin löytyy.

Miten liivi, joka minun mielestäni näyttää aika ”ei niin tukevalta” voi olla niin hyvä? Yksi mittari on se, että 4 tason liivi, joka siis taulukolla 1-4 on äärimmäisen tukeva, ei esimerkiksi jousta ollenkaan kupista. Se antaa ideaalisiteen tasoista tukea ja kun rinnanympärysmitta on tarpeeksi tiukka, kuppikoko tarpeeksi iso niin rintavarustus ei sitten liiku vaikka pilviin asti pomppisi.

Kun tulet urheiluliiviostoksille niin mieti valmiiksi mikä on oma

-kokosi

-ympärysmittasi

-mihin urheilusuoritukseen liivit ovat tulossa mukaan.

Liivin kainaloiden kohdalla olevalla leikkauksella on väliä. Se ei saa hangata, joten esim. juostessa se on otettava huomioon eri tavalla (kädet menevät juostessa edes takaisin) kun taas ratsastaessa (käden pysyvät suhteellisen paikallaan). Liian löysät urheiluliivit ovat silloin kun ne tuntuvat übermukavilta sovittaessa. Napakkuutta täytyy olla, mutta pyörtyä ei saa.

Erilaisten rintaleikkausten yleistyessä kaarituettomat, leveäresoriset urheiluliivit ovat todettu hyväksi vaihtoehdoksi leikkausten jälkeen. Tietenkin lääkärin suositus on aina otettava huomioon. Myös lentokoneessa pitkillä matkoilla ja trooppisessa ilmastossa liikkuessa juuri kevyet 2 tason urheiluliivit ovat suositut kaarituettomuutensa, mutta hyvän povituen vuoksi. Eikä pidä unohtaa urheiluliivien materiaalien hyvää hengittävyyttä.

Sokokselta löytyy urheiluliivejä merkeiltä:

Shock Absorber  (esittely 14.8. osastolla 11-17. Ostajalle kaupan päälle pyyhe.)

Triumph

Actuelle

Freya ( +urheiluhousut)

Sekä kevyitä  (2 taso) toppimaisia malleja urheiluosastolta urheilumerkeiltä.

Jostain se on aloitettava. Ja jos nyt syksyllä haluaa välttämättä aloittaa taas kaikki urheiluharrastuksensa niin aloitus kannattaa tehdä urheiluliivimyyjän hihaa nykäisemällä.

Matkalla kotiin

Syntymäpäivä menee tässä. Uusista ratsastussaappaista haaveillen.  Ja päivän musiikkilevyä kuunnellen. Ja Valkoiselle Hevoselle lupauksia tehden.

Mukavaa illanjatkoa.

Oman tallin rakensin

Nyt alan menemään tässä jo aika pitkälle. No, käydään siellä ja tullaan sitten takaisin hepeneiden ja muiden muotijuttujen pariin. Tai mikä voisikaan olla muodikkaampaa kuin oman tallin rakentaminen – ja ratsastus. Hevoset ja ratsastusurheilu sekä -harrastus elää tällä hetkellä Suomessa vahvaa kautta, vaikka ihan keskieurooppalainen hevoskulttuuri onkin vuosiasatoja meitä edellä. Mutta tämä kaikki niin hyvässä kuin pahassa! Ei tästä sen enempää tai loppua ei tule.

Kymmenen vuotiaalle ei joka tapauksessa kannata ostaa ikiomaa ponia, jos hänelle voi ostaa kokonaisen tallin. Tarjolla esterata, koulu- ja esteratsukoita, loimia, satuloita, aitauksia, puita, kouluaidat. Voi luoja! Missä nämä olivat silloin kun minä leikin hiekkalaatikolla?! Lisäksi talli kaikkine herkkuineen, traikku ja maasturi (joka ei hiekkalaatikolla edes saastuta) ja miehenkin sinne ratin taakse voi käsittääkseni ostaa, jos ei itse niinku jaksa kisa-aamuna ajaa..?

Tahtoo!

Haluaa!Pitäisiköhän sittenkin mennä tänään ratsastamaan? Ihan oikeasti. Vieroitusoireet näyttävät olevan kohtuullisen kovat.

Mutta sopiiko, jos kotona leikin sillä 20 vuotta vanhalla My Little Pony -talolla ja töissä sitten tällä?

Kenelläkään ei siis ole mitään siitä vastaan? Nämä Schleichn “lelut” löytyvät viidennen kerroksen leluosastolta. Mistä todennäköisesti löytää minutkin. Istumassa lattialla ja hirnumassa.

Yli esteiden

Heppahulluille, jotka…no kelpuuttavat kaiken missä on hevosen kuvia. Tässä vihkosessa voi harjoitella värittämistä. Sen kautta myös harjaantuu silmä siihen kuinka hevonen piirretään eri asennoissa. Itsellä ruutuvihko täynnä hyppäääviä hevosia taitaisi edelleen löytyä jostain kätköistä? Jos, niin annetaan sen edelleen olla siellä.. Tämä kuvassa oleva vastaavasti löytyy kirja-/paperiosastoltamme.

Urheilugeeniä aktivoimassa

EcoBody -kahvakuulat ovat olleet minulle yhtä vieras asia kuin Naisten Kymppikin. Kyseessä siis pyöreä kahvallinen vinyylikuula, jota käytetään vastusharjoitteluun. Kahvakuulille näyttää olevan myös oma yhdistyksensä! Sieltä löytyy kyllä tietoa, faktaa ja vinkkejä kuinka päästä harjoittelussa alkuun. Eco Bodyn muista tuotteista ja ekologisista ominaisuuksista voit lukea täältä. Jos kahvakuulat löytyvät jo kotoa, mutta pölyttyvät sohvan takana, niin saahan inspiraatiota täältä.

Kaikilla on jo piikkimatto. Ensi viikolla myös allekirjoittaneella. Miksi tällaista ei keksitty tehdä jo kymmenen vuotta sitten?!

Yksi syy, miksi lenkille lähteminen tuottaa usein tuskaa on se tosiasia, että en tiedä miten sinne tulisi pukeutua. Päässä kun on jotain hankkijan lippistä muistuttava härpäke ja jalassa jostain perityt haaroista revenneet verkkarit, joita saattaa pitää joskun myös yöpukunaan, niin ei ihme, että lenkeillessään tuntee hieman pientä myötähäpeää itsensä puolesta. Olen ollut sitä mieltä, että en ole tekstiiliurheilija. Mutta, jos useammin kuin kerran jätän lenkkeilyn väliin siitä syystä, että minulla ei ole sinne mitään päälle pantavaa niin… myönnän. On aika tutustua vakavasti urheiluosaston anteihin. Muilla vastaavanlaisia ongelmia? Vai olenko ainoa, joka tajuaa tämän itsestäänselvyyden vasta tässä iässä? Saatan olla.

Tässähän voisi lenkkeilypöpö iskeä

Ostin ensimmäiset lenkkarini noin vuosi sitten. Jos ne olisivat tämän näköiset, minulla ei olisi mitään tekosyytä olla menemättä lenkille. Lenkille tämä tästä kuitenkin lähtee, kun tuhkapilvi ei tällä hetkellä peitä aurinkoa. Ystävä houkutteli tulevalle Naisten Kympille. Moiseen rääkkiin osallistuminen ei ole koskaan edes käväissyt mielessäni. Mutta kummasti se mielikuva nyt tuossa ajatusnystyröitä häiriköi. Että mitä jos sittenkin, ehkä?

Anna hyvän kiertää

Ihana Sanna sanoi aamulla, että on tullut kirja mistä hänelle tulee minä mieleen. No sehän oli nähtävä, on aina mielenkiintoista tietää miten muut mieltävät oman makuni.

On kyllä suloisin kirja pitkään aikaan, ja nimikin on mahtava! Suomalaista tekoa (Raija Puukko, Marjo Koivumäki, Satu Konttinen) oleva eko-tuunaus-hyvänmielen kirja on mielestäni pitkään aikaan todella inspiroiva ja aivan mielettömän herrrrrkullisilla kuvilla höystetty idealukupaketti. Jokaisen kodista löytyy varmasti jotain tuunattavaa ja haasteeksi itselleni otan tuolta jonkun vinkin ja toteutan sen. Miltä kuulloistaisi ompelukoneen puolasta tehty kännykkäkoru?

Kiitos Sanna, mahtava vinkki!

Muutama hetki vielä…

Näin unta viime yönä, että olin töissä ja yritin ottaa kalentereista selvää, onko tänään maanantaina vapaapäivä vai ei. Herätessäni en ollut edelleenkään varma olinko sallitusti nukkunut puoleen päivään vai pitäisikö minun olla jossain muualla. Hmmm..kertooko tämä, että loma ei ollut tarpeeksi pitkä, vai että palan halusta päästä takaisin töihin? Valitsen jälkimmäisen.

Muutos minkä kevät tuo tullessaan luo aina toivoa tulevaisuudesta. Myös omasta ajankäytöstäni.

Pajunkissa.

Täydelliseen pääsiäislomaan kuuluu rönttövaatteet, sielunhoito ja maailmanparannushetki rakkaan, vanhan ystävän kanssa. Tästä on hyvä jatkaa vaahtokylvyllä, lasillisella viiniä , Korresin Wild Rose maskilla ja jasmiinin tuoksuisella vartalovoilla -silkkaa rakkautta. Sekä kaivamalla jostain korkkarit esiin tulevaa työviikkoa varten. Loma ohi!

Kuins teillä, joko arki polttelee kivasti jalkojen alla? :)