Matkalla kotiin

Syntymäpäivä menee tässä. Uusista ratsastussaappaista haaveillen.  Ja päivän musiikkilevyä kuunnellen. Ja Valkoiselle Hevoselle lupauksia tehden.

Mukavaa illanjatkoa.

Chill out

Toivottavasti liikutuitte Victorian ja Daaanielin häistä yhtä paljon kuin allekirjoittanut kavereineen. Kuulun siihen ryhmään, joka sanoo, että maailma tarvitsee tällaista. Ainakin minun maailmani! Rakkautta ja romantiikkaa – ja chilimäistä karvakuonoutta. Maailman paras salaatti tehdään aineksista, joista tykkää. Sitten ne kasataan yhteen. Ja syödään. Eipä muuten tullut lainkaan yllätyksenä, mutta harmitti se silti: kaikki prinsessakakut olivat loppuun myytyjä!

Hyvä ruoka, juoma, seura ja lepo. Niistä on onnistunut viikonloppu tehty.

Mukavaa sunnuntaita.

Päivän otoksia

Eilinen oli oikein mukava päivä töissä. Löysin ihania kirjoja mm. tämän…

…joka saa minut haaveilemaan jauhoista, strasseleista, taikinasta, rakkaista ystävistäni ja muistelemaan syntymäpäiviäni mökillä.

Ja mahtavan suloisen näppärän laukun, joka on varsinainen tilaihme. Näin pienessä nahkaisessa kaunokaisessa on jopa viisi taskua ja ulkonäkö muistuttaa mummoilusta, jota rakastan. Sopii täydellisesti mummopaitaani, joka siis sitä vintagea tms. Ei tainut mummini arvata mihin hänen rakkaudella ja kunnioituksella pidetyt vaatteet päätyivät: minulle. Ja ovat muuten kestäneet aikaa myös minun kanssani. Syy miksi en käy kirpputoreilla: minulla on jo omasta takaa kaikki vanha ja (tunne)arvokas.

Laukku on näppärä. Sain vihiä, että sitä löytyy mustana – joka siis kotiutettu ystäväni toimesta jo parempaan paikkaan. Pitääkö paikkaansa? Ei niin, etteikö laukulla olisi ollut aivan hyvät oltavat Sokoksellakin, mutta kyllä nyt jokainen ansaitsee hyvän, rakastavan kodin, eikö vain. Espritiltä tulee silloin tällöin nahkaversioita keinonahkaisten joukkoon piristämään valikoimaa, joka muuten tällä hetkellä näyttää todella hyvältä. (oikeesti)Sitten olin kahvilla juttelemassa erään Suomen muotimaailman gurun kanssa, jonka voi bongata sunnuntaina uusintana nähtävässä Huippumalli haussa -jaksossa ja ensi viikolla toivottavasti täällä blogissakin.Ja koska en ole nähnyt SATC2 -elokuvaa vielä, niin verestelen muistoja ensimmäisen elokuvan parissa. Hinta 5,90. Ei paha.

Ja taaas join kahvia Ainon kera ja taas yksi Sokoslainen on karannut kesälaitumille.Löysin myös ihanan sävyisen lakan We Care Iconilta ja mietin ensi viikon työhuonettani. Nyt on kuitenkin viikonloppu, jonka vietän syömällä lisää jäätelöä ja pianoa soitellen. Ellei tuo tuuli vie minua mennessääään…huh, mikä myrsky! Varovaisia siellä Samba-karnevaaleilla! Hyvää viikonloppua kaikille :)

Katri&Katariina

On ihmisiä joita ihailee. Sen tietää siitä, että on tavallaan kiinnostunut siitä mitä he tekevät. Ja syy tähän on tietenkin se, että haluaisi ehkä itse tehdä jotain saman suuntaista. Yksi mielenkiintoa herättävä persoona on Katariina Souri. Ehkä ainakin mediassa hieman aliarvostettu, mutta monella tapaa lahjakas tyyppi, joka ainakin nykyisin tuntuu elävän juuri sellaisten arvojen mukaan mitä itsekin ihailen. Ja hän on elämässään tehnyt muutamia sellaisia asioita, joista itse ikuisesti vaan haaveilen. (en puhu nyt niistä iänikuisista kuvista – oli pakko sanoa). Olen lukenut hänen teoksiaan, mutta ennenkaikkea se moniuloitteisuus ja rohkeus omannäköisiin ratkaisuhin kiinnostaa. Uusin kirja Pillerinpyörittäjä perustuu löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin ja saatavana tietenkin myös Sokoksista. Sadepäivän kunniaksi kirja kainaloon ja divaanille.

Toinen kotimainen nainen jota aloin ihailemaan juuri nyt. Kyseinen levy on nyt todella pilkkahintaan ja jos ei aikaisemmin ole tätä naista kuunnellut, niin nyt siihen oiva tilaisuus tutustua ilman että kolikkopussi kevenee. Pitkän uran tehnyt nainen, eihän sellaista voi kun ihailla. Ja se, että Katri Helena kaunistuu vuosi vuodelta, on meriitti sekin. Jos minä olen hänen näköisensä hänen iässään, antakaa minulle palkinto!

Leppoisaa sadepäivän jatkoa! Ainakin teitä oli mielettömästi liikkeellä sillä perinteisellä asialla sadepäivänä: shoppailemassa. Vinkkaan, että kodinosasto on täynnä ainakin minua kiehtovia juttuja – eikä tämä ole mainostussoopaa, käykää itse katsomassa.

Ilta

Maalaisunelma,  Magnum Gold  ja vähän Euroviisua. Ihan vähän. Öitä. 

Halipula

Kun on kävellyt vesisateessa ilman pipoa ja ratsastanut hienon valkoisen hevoisen ja kävellyt taas kilometrejä vesisateessa ilman pipoa, on olemassa kolme asiaa, josta voi olla kiitollinen.

Elämäni ainoasta CoreTex -asusta. Kiitos HOK-Elanto neljä-viisi vuotta sitten antamastasi lahjuksesta. Käyttöä on ollut. Toiseksi kuumasta kylvystä.

Kolmanneksi Halipula -teestä, joka maistuu keskellä yötä erityisen hyvältä sydänmukista, jossa toivotetaan Hyvää Joulua. Mutta Halipula maistuu ja tuoksuu itsessään kesältä, sillä vihreän teen lisäksi sisältää villimansikkaa, kermaa, ruusua ja mansikan paloja. Sokokselta ostin. Hintaa en muista, eikä sillä oikeastaan väliä.

Sumuisen illan herkku

Vanha kunnon minttu Viennetta, minttua ja minttuhyytelöä. Kastikkeena puristettu lime. Nopeasti lusikoitu.

 Pimenevän illan herkkuna laatudokkari Nelosella.

Öitä!

Twin Peaks mood

Pääsiäismoodini on ollut yhtä rauhallinen ja zen kuin Twin Peaksin tunnari. Myös maisemat ulkona eivät ole kovin kaukaa haetut, on kuin luonto surisi talven loppumista. Onneksi pidän tästä luonnon lookista, joten paljon puhutun D-vitamiinin lisäksi juuri tällaiset maisemat antavat toivoa tulevasta. Kesä tulee. No can do.

Sisällä päinvastoin lämpö hukuttaa punaiseen tunnelmaansa ja muutama ihmekätköistä löydetty pääsiäisperintökalleus pääsi linssin luteeksi. Olen myös yrittänyt aktivoida ruoanlaittogeeniäni. Onneksi olen kaikkiruokainen, yritelmä ei jää näin ollen syömättä.

Parasta pääsiäisessä tähän saakka on ollut kuitenkin laatuaika tämän justiinan kanssa.

Pääsiäisen jatkoja! Kyllä ne työt kohta alkaa.

Oodi Radiolle

En ole omistanut telkkaria moneen, moneen vuoteen. Syistä ei sen enempää, vaikkakin yksi voisi olla seuraava: Radio on paljon mielenkiintoisempi väline.Viime torstaina en ollut sovituskopeilla lainkaan mukana, sillä vietin aikani hieman hämyisemmissä merkeissä. Lauma radion ystäviä kokoontui Q-teatterin tunnelmallisiin tiloihin, istuivat aloilleen ja kuuntelivat. Radiodokkaristina olin mukana – ja voin sanoa, että on mahtavaa pistää aivot narikkaan, sulkea silmät ja lähteä kuuloaistien varassa matkalle dokumenttien maailmaan.  

Radiodokkarit eivät ehkä ensikuulemalta kuullosta kovinkaan mediaseksikkäiltä, mutta itse olen toista mieltä. Tietenkin. No, jokainen perustaakoon oman mielipiteensä aiheesta, mutta vasta sitten kun on kuunnellut sellaisen. Mm. YleX:ltä pienen pieniä dokkaripläyksiä on kuultavissa aina silloin tällöin, kuuntele ja bongaa!

Radiodokumentti ja kuunnelma eroavat toisistaan, jälkimmäisiä on taltioitu myös Sokoksen musaosastolle myyntiin. Haastankin itseni Radioteatterin kuunnelmien pariin. Viettää nyt sunnuntaipäivä rottinkidivaaniin hautautuneena, headphonet korvilla, feissari suljettuna ja puhelin äänettömällä. Ainoa mitä minulla on, on ääni ja oma visuaalinen mielikuvitukseni. Kuullostaa niin “mummolta” että on aivan pakko kokeilla.Hmm. Tämän hetken myyntihitti kuulemma! Kävikö teillä pieniä pelottavan näköisiä pikkuihmisiä oven takana?! Minulla kävi, mutta ..valitettavasti söin itse kaikki pääsiäismunat, tietenkin! Anteeksi kauhiasti!

Ajatus

“Tärkeintä on, että ajatus kulkee edellä muutaman lauseen verran siitä mitä olet puhumassa. Kun pystyy puhumaan ajattelematta mitä puhuu, niin silloin se sujuu. Puhe hidastuu, jos ajatus kulkee samassa tahdissa eli alat miettimään mitä oikeastaan puhut. Ja tilanteessa, milloin puhut mitä..sattuu, koska …ajatus tulee..jossain jäl jes  sä, niin on aika pitää kahvitauko.”

Suunnilleen näin filosofoi Mika tänään juontamisen flowsta, kun yllätin 3+1 juontajaparin myös  dallaspullan kimpusta. (oli hyvää!) Lisää juontajaparin edesottamuksia saamme mahdollisesti kuulla huomenna. Siihen asti:

Hyvää yötä, iltavirkut.

Ps. Toistaiseksi näet postauksen kellonajan ja julkaisupäivämäärän painamalla add a comment nappulaa.