Hahhahaaa. En voinut kävellä näiden ohitse. Kodinosastolta 5.kerroksesta 3,90 € hintaan lähtevät nämä ihanan ruosteiset kyltit.
Kissa- ja koiraihmisille omansa. 
Itse olen molempia, mutta koiraihminen kuitenkin. Mukavaa iltaa.
Friis&Co. valkoinen laukku on kuin koru. Käytetään kokomustan minimalistisen asun (näen mustat hiihtarit, mustan poolon, mustat ballerinat, ison mustan huivin ja ison nutturan) kanssa, jolloin laukku saa jäädä pääosaan, eikä kokonaisuudesta tule liian bling. Hinta 74,95€ vaan hups!, huomasin siellä -40% tarran.
Jos minun pitäisi kuvailla itseäni – ja oloani - tällä hetkellä yhdellä kuvalla, ilman että kuvaisin itseäni, olisi se tämä Madonna tässä. Mustaa, lötköä, roikkuvaa. Kädet laahaa maata ja olo on hiukan rypytetty.
Hyvä, etten huomannut tätä lauantaina sillä ostopäätökseni olisi vaikeutunut, kun etsin itselleni villatakkia. Tätä löytyy myös hiekan sävyssä muistaakseni ja kyllä minä tämän lötköläisen kietoisin ympärilleni pois tuosta henkarista roikkumasta. Ihana. Suloinen.
Kun viimeksi mainitsin, että nyt olisi Klippoteketin kuivashampoota taas hyllyissä, niin parin päivän päästä näytti tältä.:
Nyt ilmoitan, että sitä taas saa. Hyllyt ovat täynnä, miinus yksi, jonka aion itse ostaa.
Ostin taas muutaman lehden. Ne ajavat minut vielä konkurssiin. Muoti-, sisustus-, aikakausi-, hömppälehdet, lakatkaa ilmestymästä, minulla on asuntolaina maksettavana.
Onneksi jostain voi aina tinkiä. Löysin kenkäaarrearkustani loistavat tennarit. Eivät ole sitten ihan mitkä tahansa tennarit. Ne ovat HUMMELIT. Maastokuviolla varustetut vihreät varret ovat nähneet viime vuoden Juhannuksen ja sen jälkeen käyneet mustikassa. Prismasta, noin kahdellatoista eurolla.
Ja meidän osastolta löysin metsään, mustikkaan ja maastotennareihini sopivan laukun. Jos en väärin muista niin uskaltaisin mainita sen olevan Aventura. Hyvin viehättävä. Takki Pariisista.
Kaikenlaista kivaa löysin kyllä vaateosastolta, mutta palaan niihin. Tämä XL-kokoinen karhukopla-asu lähtee minun kanssani kotiin. Ja huomenna minä olen uusi ihminen! :D
Ulkona on oikeasti nyt tämän väristä. Mahtavaa! Nuo mukitkin maksoivat vain muutamia euroja – ovat muovia – ja voi olla ne ja Marimekon Kaiku – lautaset päätyvät mökillemme. Ei viitsi sinne niiden varkaiden noudettavaksi pahvilautasia kummempaa viedä. :/ murrrrrrrrrrrrrrrrrr.
Kun on koko aikuisikänsä elänyt kädestä suuhun, venyttänyt senttejä, maustanut ruokansa hampurilaisbaarin ilmaisketsupeilla, jättänyt menemättä monen monta vuotta leffaan, kahville ja vaatekauppaan, koska ei ole mitään mitä kuluttaa, vienyt pulloja kauppaan, jotta olisi taas vessapaperia, syönyt lounaaksi suklaapatukoita, koska ne maksaa vain 0,39 € kappale, haaveillut kunnon ruoasta nuudelikeiton sijaan, en tunne syyllisyyttä ostoksistani mitä teen. En vaikka Ylen laatukanava ykköseltä eilen tulikin loistava ohjelma vaihtoehtoisesta elämästä ja en, vaikka kuinka ykköshaavenani on omavarainen elämä metsän keskellä.
Olen elämäni aikana ostanut uusia vaatteita ehkä keskivertonykynuorta vähemmän (uskallan väittää), ja totuttamista on vieläkin ostaa asioita -mitä tahansa- ilman perusteluja, kuten että ansaitsen tämän, edellisestä kerrasta on puoli vuotta ja tämä on niin halpa. Henkilökohtaisesti minusta tuntuu uskomattomalta, että voin nykyisin ostaa periaatteessa mitä haluan. Itselleni. Vailla huonoa omatuntoa. (puhun mittakaavassa normaali kuluttaja – ei lottovoittaja-kuluttaja)
Nuukuus ja pihtailu on opettanut rahan arvon tajuamisen. Edelleen nappaan kiinni löytöihin, enkä kuluta kuin tarpeeseen*. Toisaalta nuukuus on saattanut saada välillä hölmöjä piirteitä, kuten pihistely vessapaperin tai ehjän sukkaparin ostamisessa, kun samalla syytää satoja euroja rahaa eläinlääkärimaksuihin ilman minkäänlaista kyseenalaistamista.
Olen siis sallinut nykyisin itselleni – ja muille - kuluttaa järkevästi. Ja haluan itse päättää mikä mielestäni on järkevää ja mikä ei. Tällä viikolla siihen on muuten loistavat mahdollisuudet. Järkevään, harkittuun ja kannattavaan kuluttamiseen. Tein varaslähdön viime viikolla ja tässä saldoa niistä. B.youngin musta tunika on päällä nyt viidettä päivää, Bronxin viimeiset viime vuoden mallia olevat möhköt odottavat vapaa-iltaa ja Korukolmion sydän on uusi lempparini. Ostettu nyt sitten sen sydämen tilalle minkä pureskelin lyttyyn ensimmäisinä elinvuosinani.
Rakastan vanhaa, tunnearvoltaan mittaamatonta. Kotini on sisustettu sellaisella tavaralla, mikä ei kuulemma kelpaisi kierrätyskeskukseenkaan. Olen kulkenut äitini ja mummini vanhoissa vaatteissa teini-iästä saakka, silloin koska halusin. Myöhemmin siitä syystä, että muuhun ei ollut varaa. Nyt niihin pukeudutaan siksi koska se on trendikästä ja eettisesti oikein ja sitä kutsutaan vintageksi. Ja niihin pukeudun minäkin. En tiedä muista, mutta tarvitsen kuitenkin uuttaa. Se tuntuu hyvältä ja erilaiselta. Olen se, jolle kelpaa muiden vanha, mutta silloin siitä puuttuu löytämisen ja uudistumisen ilo. 
Kadotin johtavan ajatuksen jo jokin aika sitten, että miksi ja mitä olen kirjoittamassa, toisaalta teen sen ihan tarkoituksella. Tästä kun tuli päätön ja hännätön teksti muutenkin. Hyvää, aivan loistavaa viikkoa! Kuka tarvii uusia biksuja? Meiltä löytyy! ;)
*niin henkiseen kuin konkreettisesti fyysiseen tarpeeseen
Nyt sitä taas saa! Hyllyt ovat täyttyneet Helsingin Sokoksella, hintaa tällä hittituotteella 4,90€. Itse kävin noutamassa omani ennen suuren suurta ryntäystä, jota olen käyttänyt ahkerasti. Aine toimii uskomattomalla tavalla ja vastapestyihinkin hiuksiin laitan sitä joskus antamaan volyymia. Pienenä miinuksena pieni pullo (toisaalta parempi kuljettaa mukanaan) ja ilmaan jäävä ei niin hengittettävä katku sumuttamisen jälkeen. Muuten toimii, erityisesti hinnaltaan. Käykääs nyt hakemassa -vielä kun niitä taas on.
Olen tässä miettinyt ja pähkäillyt aina silloin tällöin muutamien sekuntien ajan, että otsatukalla vai ilman? Olen hippiversion kannalla, mutta toisaalta juuri ehtisi elokuisiin paahteisiin nuo hapsut tuosta takaisin kasvamaan, jos nyt napsasen. Sitten voi hippeillä, jos nyt trendisöpöilisin. Katsotaan mitä mieltä illalla olen… Onneksi hatut ovat olemassa, jos tulee katuma päälle. Yllä päässäni Espritin lierikäs, mutta en kuollaksenikaan muista hintaa.
Hapsuista ja trendeistä mielleyhtymäni loikkaakin seuraavaan kuvaan. Löytö. Tuota laukkua (oli ainakin äsken) enää yksi jäljellä ja se houkuttaa kovasti. Pehmeää, käsinkosketeltavan persikkaista nappanahkaa, syötävällä värillä ja nuo hapsut… jossain asioissa tulen selkeästi perässä ja yksi on tämä. Nyt iskee hapsut kovaa ja korkealta, mikä sinänsä hyvä, sillä tuo laukku on -40%. Luulen, että moni muukin löytää oman hapsuharakkansa vasta tänä kesänä, kun verkkokalvoilta näky on juossut aivoihin saakka. Se mihin tottuu, siitä alkaa tykkäämään. Näin se on. Omistan myös niin käheän vintagemokkanahkahapsuliivin, että olisi suorastaan vääryyttä kaikkia säännönrikkomislakeja vastaan, jos en yhdistäisi sitä tähän laukkuun. Ihanan överiä. Ihan niinkuin tuo edellinen lauseeni, jota en oikein itsekään ymmärrä. 
Älkää ostako tätä! Kun minä haluan miettiä sitä vielä.
Aina ei jaksa niitä punahuulia ja kunnon nude tekee kasvosta mielenkiintoisemman. Tai ainakin omasta päivästä. Vielä en lähtisi rajaamaan huuliani ysärityyliin, mutta eipä tässä kauan mene kun niin aion tehdä. Ruskeat rajaukset ja valkoinen huulipuna. Mahtavaa. Kysessä siis tuo We Care Iconin huulipunaväri, joka on koostumukseltaan ihanan kevyt, jopa voidemaisen pehmeä ja loistavan väritön. Kun sen yhdistää vielä tähän kuuluisaan meikkiin, niin olen taas astetta innostuneempi elämästäni peilikuvani kanssa.
Ai niin. Nelliinan blogissa tällä kertaa jaossa näitä meikkejä, käykäähän kurkkaamassa. Jakoon laitetaan taas ilmaista tavaraa ja kysyntä on sen mukainen, joten olehan hollilla kun kisa alkaa!
