Rusettityttö

Kengät Vagabond 59€ ,huivi Blend 13,95€, paita Blend 17,95€, hame Blend 39,95€.

Perhonen ylitti tien

Tiedäthän sen tunteen kun huokaiset syvään, vieno hymy nousee huulille ja ajattelet, että nyt mä oon aika onnellinen. Se on kiva tunne, ehkä yksi maailman parhaista.

Tajusin jo nuorena, että parhaimmat fiilarit tulee pienistä asioista. Mitä pienempi asia, usein sen suurempi merkitys. Pieni hymy oikessa paikassa oikeaan aikaan saa enemmän aikaiseksi kuin suuret aplodit sadoilta samaan aikaan. Kiireessä moni asia kokematta ja huomaamatta. Linja-auto on siitä loistava paikka, että silloin on pakko pysähtyä. Lomalla istuin keskellä metsää ja tuijottelimme puoli tuntia toisiamme silmiin tällaisen perhosen kanssa. Eilen linja-autossa seuraani liittyi tämä kuvissa esiintyvä siipirikko. Osaako joku sanoa kuka hän oli? Istui muuten tuossa kädelläni lähes kokonaisen tunnin.

Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien. Eeva Kilpi.

Lempiruno. Lempirunoilijalta. Öitä.

BB Sari meikkaa

Jees, aim bäk. PS. Muistatteko Big Brother -voittaja Sarin? Kuka halusi maskeeraajaksi isona? Nyt hän on, ja hän meikkaa minut iltaa varten! :D

Korres -kuorintaa

Hankin muuten kotiini Korresin Timjamihunaja -kuorintavoiteen. Tajusin, etten ole kuorinut ihoani aikoihin kasvoista. Operaatio naama kuntoon sai siis täydennystä Korresista. Tuntuu hassulta kuoria pintakuivaa ihoa, mutta pakko.  Timjamihunaja on tarkoitettu myös kuivalle iholle ja sen sisältämä hunaja pitäisi pitää yllä käsittelyssä edes jonkinlaista kosteustasapainoa. Ja täytyy sanoa, että paremmalta se iho tuntui/näytti kuorinnan jälkeen. 

Mutta on tässä vielä matkaa täydelliseen kesäihoon. Luulen, että ongelma saattaa tulla ihon sisältä, omegat meinaan makaavat tällä hetkellä – ovat jo pidemmän aikaa maanneet – keittiön pöydällä omassa sievässä pikku korissaan. Pitäsköhän ne syödä.

HyvÄä PerjanTaiTa!

Muodin huipulle

Silloin kun minä olin pieni niin meillä oli värityskirjoja, joissa väritettiin pupuja ja kilpikonnia. Ja sillä siisti. Nykyisin mennään hieman nopeampaa tietä muodin huipulle. Jos aloitetaan seitsemän vuotiaina iltapukujen suunnittelulla niin mihin sitä ylletäänkään 15 -vuotiaina! Huomaa käsilaukkumalli!

 Tosin onneksi mikään ei estä minua ostamasta tätä itselleni nyt. Iltaisin kieli poskella askartelemaan.

Kyllä tällä varmasti jonkinlaista luovuutta ruokitaan ja ihan oikeita vinkkejäkin sivuilta löytyy. Ainakin tässä opuksessa kannustetaan suunnittelemaan itse ja samalla annetaan perusvinkkejä kuinka lähteä liikkeelle.  Kun tästä selviää, voi saada palkinnoksi ihan oikean ompelukoneen.

Tämä allaoleva opus kiinnostaisi kyllä kovasti sekä nyt, että 10-vuotiasta minääni. Olin joskus kova piirtelemään ja vihkosessa kannustetaan suunnittelemaan erilaisia asukokonaisuuksia valmiiksi piirrettyjen mallien päälle. Näppärää sinänsä, että mittasuhteet iskostuvat päähän ja vartaloiden sijaan saa keskittyä olennaiseen, eli pukujen luomiseen.

Vikaankin saa mennä, sillä samanlaisia sivuja on riittämiin.

Paris ja tuo niin IN torni

Hieman tavallaan kaihoisasti olen katsellut näyteikkunaamme taas. Tällä kertaa Vagabondin lisäksi niitä koristavat Bond tyttö, Vagabond tyttö, sekä Eiffel torni. Kaihoisaksihan tuon katseleminen tekee. Yhden kerran sen (tornin) juurella olen ollut – ja voisin olla toisenkin.

Pariisin tuomisista arvokkain on tämä muutaman euron tuliaiskarkkirasia lentokentältä. Ostin kokonaisen turistipaketin ihan siitä syystä, että toivoin yhdestä rasiasta tulevan minulle hyödyllinen, kaunis ja uniikki käyttöväline.

Ja niin siitä tuli. Muutaman vuoden käytön jälkeen taidan päästää maksukorttirasiani -joka on ehkä parasta lajissaan mitä minulla on koskaan ollut – eläkkeelle, sillä haluan jakaa elämääni sen kanssa vielä pitkään. Tästä päivästä alkaen se ei kanna enää (sitä ässä-korttiani) sisällä kaikkea mahdollista kuiteista, visasta, kolikkoihin -vaan jatkaa elämäänsä vaikka pinnien säilytysrasiana. Erityisesti kun olen nyt lompakkoni tässä suhteellisen julkisesti esitellyt, joutaa se poistumaan parrasvaloista kidnappauksen pelossa.

Uutta lompakkoa siis vailla taas. Mahdollisesti. Ja Vagabondeja. Ja Pariisin matkaa.

Ostoajatuksia

Kun on koko aikuisikänsä elänyt kädestä suuhun, venyttänyt senttejä, maustanut ruokansa hampurilaisbaarin ilmaisketsupeilla, jättänyt menemättä monen monta vuotta leffaan, kahville ja vaatekauppaan, koska ei ole mitään mitä kuluttaa, vienyt pulloja kauppaan, jotta olisi taas vessapaperia, syönyt lounaaksi suklaapatukoita, koska ne maksaa vain 0,39 € kappale, haaveillut kunnon ruoasta nuudelikeiton sijaan, en tunne syyllisyyttä ostoksistani mitä teen. En vaikka Ylen laatukanava ykköseltä eilen tulikin loistava ohjelma vaihtoehtoisesta elämästä ja en, vaikka kuinka ykköshaavenani on omavarainen elämä metsän keskellä. 

Olen elämäni aikana ostanut uusia vaatteita ehkä keskivertonykynuorta vähemmän (uskallan väittää), ja totuttamista on vieläkin ostaa asioita -mitä tahansa- ilman perusteluja, kuten että ansaitsen tämän, edellisestä kerrasta on puoli vuotta ja tämä on niin halpa. Henkilökohtaisesti minusta tuntuu uskomattomalta, että voin nykyisin ostaa periaatteessa mitä haluan. Itselleni. Vailla huonoa omatuntoa. (puhun mittakaavassa normaali kuluttaja – ei lottovoittaja-kuluttaja)

Nuukuus ja pihtailu on opettanut rahan arvon tajuamisen. Edelleen nappaan kiinni löytöihin, enkä kuluta kuin tarpeeseen*. Toisaalta nuukuus on saattanut saada välillä hölmöjä piirteitä, kuten pihistely vessapaperin tai ehjän sukkaparin ostamisessa, kun samalla syytää satoja euroja rahaa eläinlääkärimaksuihin ilman minkäänlaista kyseenalaistamista.

Olen siis sallinut nykyisin itselleni – ja muille - kuluttaa järkevästi. Ja haluan itse päättää mikä mielestäni on järkevää ja mikä ei. Tällä viikolla siihen on muuten loistavat mahdollisuudet. Järkevään, harkittuun ja kannattavaan kuluttamiseen. Tein varaslähdön viime viikolla ja tässä saldoa niistä. B.youngin musta tunika on päällä nyt viidettä päivää, Bronxin viimeiset viime vuoden mallia olevat möhköt odottavat vapaa-iltaa ja Korukolmion sydän on uusi lempparini. Ostettu nyt sitten sen sydämen tilalle minkä pureskelin lyttyyn  ensimmäisinä elinvuosinani.

Rakastan vanhaa, tunnearvoltaan mittaamatonta. Kotini on sisustettu sellaisella tavaralla, mikä ei kuulemma kelpaisi kierrätyskeskukseenkaan. Olen kulkenut äitini ja mummini vanhoissa vaatteissa teini-iästä saakka, silloin koska halusin. Myöhemmin siitä syystä, että muuhun ei ollut varaa. Nyt niihin pukeudutaan siksi koska se on trendikästä ja eettisesti oikein ja sitä kutsutaan vintageksi. Ja niihin pukeudun minäkin. En tiedä muista, mutta tarvitsen kuitenkin uuttaa. Se tuntuu hyvältä ja erilaiselta. Olen se, jolle kelpaa muiden vanha, mutta silloin siitä puuttuu löytämisen ja uudistumisen ilo.

Kadotin johtavan ajatuksen jo jokin aika sitten, että miksi ja mitä olen kirjoittamassa, toisaalta teen sen ihan tarkoituksella. Tästä kun tuli päätön ja hännätön teksti muutenkin. Hyvää, aivan loistavaa viikkoa! Kuka tarvii uusia biksuja? Meiltä löytyy! ;)

*niin henkiseen kuin konkreettisesti fyysiseen tarpeeseen

Modström -30%

 I really, really täytyy ostaa itselleni uutta. Ecconi kaipaavat jotain raflaavaa ja ehjää kaverikseen. Meillä on muuten juuri laitettu Modströmin kaikki jäljellä olevat mallit – 30%. Jos pidät tästä normaalisti hieman hinnakkaasta merkistä niin pistähän korvan taakse. Allekirjoittanut käy ainakin sen rekin koluamassa, että moikataan, jos siellä törmätään.

Jätisti hellivää

Hiusten hellimisviikko on ohi. Sunnuntaina kävin vielä ostamassa viimeiset jutut ja olin jo aika epätoivoinen, sillä hyllyt olivat melkein tyhjät! Mitä, mitä?! Kuka teistä on ne käynyt tyhjentämässä?! No, nämä tuli mukanani kotiin. Yhteensä 2000 ml kuivia hiuksia hoitavaa ja hellivää Cutrinia. Katsotaan kauan jättipullot kestävät. Aika alkaa nyt.