Rasvahapoilla rasvattomaksi?

Menin eilen ihmettelemään, että mitä Janne Kataja tekee siis Sokoksella, jos hän ei ole ostoksilla. No, hän oli myymässä. Tai ainakin puhumassa pitämänsä tuotteen puolesta. Tuote on Tonalin,  ihmeaine, josta allekirjoittanut ei ole sen pahemmin kuullut mitään. Ilmankos ollaan pulleita. Meinaan nämä rasvahapot kuulemma auttavat laihtumaan ilman stressiä, kuten Kataja asian ilmaisi.

Mistään ihmepilleristä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan rasvahapoista. Patentoitu, maailman tutkituin CLA-valmiste, joka valmistetaan Winsconsinin yliopiston patentoidulla menetelmällä ja vuoden 2006 terveystuote. Kyse ei Katajan mukaan ole “rasvasiepparista”, vaikka laihduttaa lupaakin. Kysymys on rasvahaposta, joka “syö” jo kiinnittynyttä rasvaa kehossa. Toisin sanottuna aktivoi rasvasoluja vapauttaman energiaa. Tällöin esimerkiksi liikkuessa keho hyödyntää rasvakudosta energianlähteenä lihaskudoksen sijaan. Tätä kutsutaan rasvan “poltoksi”, mikä vähentää väsymystä, uupumista ja syömisen tarvetta. Ja mikä parasta, tämä kaikki tapahtuu kehossa myös nukkumisen aikana. Nuku ja laihdu! :D

Mikä sai sitten Janne Katajan tuotteen puolestapuhujaksi? Oma kokemus, kuulemma. Puskaradion kautta hän oli päätynyt käyttämään Tonalinia, todennut sen toimivan, lipsauttanut asiasta jossain mediavälineessä ja Tonalinin edustajat olivat kuulleet asiasta ja kiinnostuneet julkisuuden henkilöstä mainoskasvona. Loppu on historiaa ja Kataja sanoo solakoituneensa “huimasti” tuotteen käytön aloittamisen jälkeen vaikka liikkuu autolla eikä juurikaan kuntoile.

 Hmmm…miksi minä jojo -ihminen en ole kuullut tällaisesta tuotteesta, jolla olisi mahdollisuus saada oikotie onneen, eli 10 kiloa laihemmaksi? (en ole turhamainen, olen vain nainen) (hieman pulska nainen) Siihen Katajalla ei ole tietenkään vastausta, mutta lupaa minulle vilpittömästi, että jos syön tuota säännöllisesti, tulen kiinteytymään ja solakoitumaan. Really? Haittavaikutuksia? (luontainen epäluulo kaikkea sellaista kohtaan, jotka lupaavat asioita nostaa päätään)  Ei kuulemma oikein käytettynä ole, sillä kyse on ihmiselle tarpeellisesta rasvahaposta – ja hyvin tutkitusta sellaisesta. Näin siis asian maallikkona ymmärsin. Joka tapauksessa, Kataja lupasi minulle ostavansa probiootteja, minä lupasin tutustua tähän tuotteeseen. Tasajako.

Mitä muuta Janne Katajalle kuuluu? Kuulemma hieman luovaa taukoa TV-töistä, mutta kiirettä pitää muut juontohommat. Vaikka seuraava isompi tv-työ onkin Elämä Lapselle -konserttissa.

Huom! Käy tutustumassa luontaistuoteosastollamme tuotteeseen ja kysymässä asiantuntevilta myyjiltämme asiasta lisää. Postauksen kirjoittaja ei ole asiantuntijana tässä aiheessa, ainostaan valmis kokeilemaan tuotetta mahdollisesti itse. :)

I love Sport?

Uskokaa tai älkää, olen harrastanut aikoinani balettia. Survonut varpaani kovakärkisiin vessapapereissa käärittyinä, tehnyt piruetteja kulmasta kulmaan – nykyisin yhdestä sellaisesta suoriutuminen aiheuttaa pyörtymisen ja humalan oireita – nostanut jalan korvan juureen sujuvasti ja ojentanut nilkkaa viimeistä piirtoa myöten. Kuten yläkuvasta voi päätellä, nämä ajat ovat kaukana menneisyydessä ja itkuhan siitä pääsee. (kuten sekin näkyy kuvasta)

Kuten olen maininnut, liikunta ja liikkuminen ajatuksena kiehtoo ja kiinnostaa, mutta sen on tapahduttava salakavalasti niin, ettei sitä huomaa. En puhu nyt mistään hyötyliikunnasta. Rakastan kyllä hikoilua, mutta en halua hikoilla rappusissa ihan vain siitä ilosta, että hissiä ei ole. Mutta tanssiko urheilua? Ratsastusko liikuntaa? Kymmenen tikkua laudallako…?  Pointtina yritän kai sanoa, että perinteiset liikunnaksi ja urheiluksi mieltämäni lajit ovat (jumppa, juoksu, sali) vähän tylsiä. En millään viitsisi juosta, mutta jos laji vaatii juoksemisen, niin ihan jees. Kun urheilun naamioi (vakavaksi) leikiksi, niin eihän se voi olla tuskaista? Vähän niinkuin jalkapallo! (heh)

Yksi muutamasta lajista joita haluaisin kokeilla on seinäkiipeily. En vaan ole oikein tiennyt miten sellaista voisi aloittaa, koska en tunne ketään joka lajia harrastaisi ja kuulostaa liian monimutkaiselta lähteä koluamaan nettisivuja ja paikkoja itsekseen. Halukkaita mukaanlähtijöitä?!

Yksi laji, joka taas aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia on salitreenit. Haluan kyllä lihaksia, mutta en viitsisi tehdä mitään tylsiä sarjoja pitkään paikallaan. Haluan lihakset heti, nyt ja näyttävät isot painot tangolleni. Tästä syystä olisi hyvä vaihtoehto minunlaiselle ehkä kuntoilla kestävyyttä ja alkuverrytellä jonkun muun lajin parissa juoksumaton sijaan ja vetäistä sitten loppuun muutama kilo penkistä.

Toisaalta tiedän monia, jotka ovat joukkueurheilijoita henkeen ja vereen. Se kiinnostaisi myös, sillä itsekeskeisenä yksilösuorittajana tekisi hyvää päästä tuulettamaan lukuisia voittoja yhdessä. Ja jos siinä samalla tulee hiki tai kunto kasvaa, niin sehän on vain plussaa. Ennenkaikkea olen viime vuosina yhdistänyt liian vahvasti sanan liikunta sanaan laihduttaminen, kun tosiasiassa vain toinen niistä on hauskaa. Unohdetaan laihdutusaspekti kokonaan ja otetaan tavoitteeksi vain ja ainoastaan liikkua hauskalla tavalla.

Tiedän yhden paikan, joka yllätti minut monipuolisuudellaan ja sympaattisuudellaan. Tästä paikasta kerron mielelläni aivan pikapuolin (aika on suhteellinen käsite) lisää. Tänne kun menee, tekee mieli aloitella yhtä sun toista lajia… :)

I’ll be back.

Tekstiiliurheilija

Olen mielestäni urheilullinen. Olen ollut kiinnostunut siitä aina, siis liikkumisesta ja omasta hyvinvoinnista. Teoriassa. Nyt haastan itseni siirtymään penkkiurheilusta ainakin tekstiiliurheilijaksi. Jos omistaa kunnon urheilukamat kulahtaneiden oloasuhousujen sijaan niin silloinhan sitä on aivan pakko lähteä duunipäivän päätteeksi lenkille, eikö? Keräsin muutaman itseäni miellyttävän urheiluvaatteen eteeni, ihan vain totuttaakseni silmiäni niihin, tarkastelumielessä ja haastelappu takataskussa.

Nike 39,95€.

Adidas 44,90€.

Adidas 44,90€

Reebok 59,90€

Esprit Sport 35,95€

Adidas 39,90€

Oasics 59,90€

Julistan uuden teeman  – joka ensi viikolla loistakoon tässä blogissa yhtä kirkkaana kuin tulevan viikonlopun aurinko – alkaneeksi.

P.S. 2. kerroksen alusvaateosastolla huomenna asiantuntija SHOCK ABSORBER urheiluliivimerkiltä paikalla. Hän mittaa kokosi, neuvoo minkälaiset liivit mihinkin urheilulajiin sopivat, kertoo kaiken olennaisen malleista. Käytä ehdottomasti tilaisuus hyödyksesi! Liiveissä on paljon asioita, jotka kannattaa tietää. Aiheesta lisää ensi viikolla myös blogissa. 

Korres -kuorintaa

Hankin muuten kotiini Korresin Timjamihunaja -kuorintavoiteen. Tajusin, etten ole kuorinut ihoani aikoihin kasvoista. Operaatio naama kuntoon sai siis täydennystä Korresista. Tuntuu hassulta kuoria pintakuivaa ihoa, mutta pakko.  Timjamihunaja on tarkoitettu myös kuivalle iholle ja sen sisältämä hunaja pitäisi pitää yllä käsittelyssä edes jonkinlaista kosteustasapainoa. Ja täytyy sanoa, että paremmalta se iho tuntui/näytti kuorinnan jälkeen. 

Mutta on tässä vielä matkaa täydelliseen kesäihoon. Luulen, että ongelma saattaa tulla ihon sisältä, omegat meinaan makaavat tällä hetkellä – ovat jo pidemmän aikaa maanneet – keittiön pöydällä omassa sievässä pikku korissaan. Pitäsköhän ne syödä.

Kengän pohjalla

Hitsin vitsi tätä elämän ihanuutta. Välillä sitä – vaikka työ olisi kuinka mageeta tahansa – kokee pientä mitä ihmettä sitä nyt tekisi, olen ihan pihalla -fiilistä ja sitten pum, innostusta ja ideaa pukkaa niin ettei tahdo nahoissaan pysyä! Radioaaltohiljaisuus on johtunut aivan ihanasta löydöstä, josta olen todella innoissani. Koulutustilaisuus sai aikaan rakkaus -fiilarit ja nyt en malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan juttuja in action.Tässä kuitenkin kuvissa täysin perusjuttua, tosin uusissa pakkauksissaan! Bama -pohjalliset ovat saaneet uudet freesimmät ilmeet, mutta sisältö on pysynyt suht samana. Toivottavasti. Yllä sellaiset tuotteet, jotka kannattaa pitää kotona kenkäkirstunsa vieressä.

Sininen kantapäätyyny on ehdottoman hyvä iskunvaimennin, joka estää hyvin kantapään kipeytymistä ohutpohjasilla kengillä. Korottaa jalan asentoa hieman kantapään alta (muutama sentti), joka on hieman terveellisempi asento kuin mitä aivan lättäkenkä tarjoaa. Sekä toimii selän välilevyjen kaverina, kun/jos selkä kipeytyy pitkästä seisomisesta/ kävelystä tms. syystä. Suosittelen ehdottomasti. Oli aika, jolloin en suostunut ottamaan askeltakaan ilman näitä.

Pinkissä pakkauksessa on ns. sukansuoja, joka saattaa estää kantapään lipsumisen korkkarissa. Se on hyvin ohutta silikonia, joten jos tarvitset reilummin “pienentävää” vaikutusta kantapäähän, on nahkainen versio silloin parempi vaihtoehto.

Vihreä pakkaus taasen pitää sisällään paksumman version silikonisesta päkiätyynystä, joka lienee suurimmalle osalle tuttu. Ohuempi toimii hyvänä liukuesteenä esim. sandaaleissa, joissa on kärki auki, mutta tämä paksumpi pehmentää askelta päkiän alla jo kivasti.Ja nämä ovatkin sitten oivalliset kesäkengän suojat. Ohuet suojapohjalliset eivät vie tilaa, joten käy sellaiseen täysin “sopivaan” kenkään. Pakkauksessa on kuusi paria ja tarkoitushan noilla on olla kertakäyttöluontoiset. Yksi pari kuitenkin riittää todella pitkän aikaa, riippuu käytätkö niitä joka päivä 8-10h vai muutaman kerran viikossa. Tarkoitus on kuitenkin luopua näistä siinä vaiheessa kun niiden katsominen alkaa hirvittää. Ja laittaa uusi, raikas pohjallinen tilalle.

Pohjallisen tarkoituksena on nimenomaan suojata kenkää jalan kosteudelta –> tämä pidentää kengän käyttöikää ja rakennetta huomattavasti. Varsinkin kun kesällä käytämme niitä suosikkikenkiämme ilman sukkaa. Bama Fresh’ssä on ihanan vieno tuoksu – ei liian voimakas – ja on todella mukavan ja kuivan tuntuinen myös paljaalle jalalle.

Bama Fresh 7,90/paketti. Kantapäätyyny 12,95, sukansuoja 4,95, päkiätyyny 8,50.

Aamuihmisiä

Muistatteko kun kerroin tästä tuotteesta. En puhunut palturia, kun sanoin että minulta löytyy tätä pussillinen kotoa, avattuna, hyvänä aikomuksenaan tulla syödyksi. No, se on siellä edelleen.

Vaikka minun piti aloittaa sen postauksen jälkeen sen syöminen, niin en aloittanut. Jauhe kiireiselle ja stressaantuneelle (hyvää stressiä) ihmiselle on olemassa, mutta kun ihminen on niin ”kiireinen” ettei ehdi sitä syödä. Siis ehdin kyllä syödä litra tolkulla jäätelöä. Ja surffailla kaikki vapaa-aika naamiksessa.  Ja ehdin myös nykyään käydä silloin tällöin ratsastamassa. Mutta kun aamulla heräämisen ja lähtemisen välissä pitäisi ottaa lasillinen huoneen lämpöistä vettä, lisätä siihen teelusikallinen elämänlaatua parantavaa jauhetta ja juoda se, on se ylitsepääsemätöntä.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka aloittavat aamun (vaikka täytyisi poistua kotoa 6:20) käymällä virkistävässä aamusuihkussa, laittamalla hiuksiaan kiharalle, meikkaamalla -edes jotenkin – keittämällä aamukahvit, syömällä kunnon aamupalan, juomalla toisen aamukahvin samalla kun silmäilee Hesarin kulttuurisivuja.

Heräsin tänään 6:59. Poistuin kotoa 7:16. Meikkasin linja-autossa ja totesin, että tunikan ollessa melko lyhyt, olisin voinut laittaa myös housut jalkaan.

Mutta eipä tämä mitään, täytyy sitä elämässä aina haasteita olla. Itselleni heitän haasteeksi kylmien aamusuihkujen ja kulttuuripläjäysten lisäksi meikkaamisen. Kymmenisen vuotta –jopa viisi vuotta- sitten olin sitä mieltä, että minusta ei koskaan tule meikittä lastenvaunuja työntelevää ponnarinaista. No, minusta tuli sellainen – vaan ilman lastenvaunuja. Nykyisin tunnen oloni erikoiseksi, jos olen meikannut kunnolla. Tähän täytyy tulla muutos! Rakastan meikkejä, rakastan meikkaamista! En rakasta näyttää siltä, että olen lähtenyt aamulla kotoa 17 minuutissa! Siinä ei ole mitään hauskaa eikä ihailtavaa.

Ajatus Saharassa

Tänään ei lähde lentoon, ei sitten millään. Kai näitä päiviä sitten vaan on. Ihmettelen, että en ole kohta vuoteen ollut laisinkaan sairaana, vaikka ympärillä ihmiset on tuon tuosta milloin minkäkin flunssan kourissa. Uskon va-kaas-ti, että kyse on probiooteista. Kun tällainen olo tulee –> veto pois, kurkku ehkä tulossa karheaksi, vilunväreet juoksee selkäpiitä ja se aivosolu, joka tekee kaiken ajatustyön on yksinkertaisesti veke pelistä – otan satsin probiootteja ennen nukkumaan menoa. Aamulla olen ollut kun en oliskaan –> olo on ollut loistava. Onko se tosiaan niin pienestä kiinni??! Mene ja tiedä.

Poikkeuksellisesti asukuva omista vaatteista, jotka ovat kylläkin osa olleet joskus Sokoksen omistuksessa. Takki ICON, sydänriipus Korukolmio. Muut korut vintagea tai vanhaa tavaraa jostain muista nimeltämainitsemattomista liikkeistä. Paita ikivanha kasarivintage, joka säännöllisin väliajoin on ollut lempparijuttuni aina lukiosta lähtien. Jalassa muutamien vuosien takaa Sokokselta ostetut ensimmäiset puuterin väriset ICONIN korkkarit, mitä kaupoista tuolloin löytyi. Ja toimineet ovat. Nahkaa, loistava lesti, väri täydellinen ja hinta alennuksien kanssa 12 euroa. Jos yläkuvasta paljastuu nuupahtanut blogisti..

..niin täällä sitäkin suloisempi Anna Puu, joka saapui hyllyihimme tänään. Kuuntelin introt ja kyllä ne vakuuttivat. Kolmas biisi: Nopeimmat junat saa heti suosikin leiman otsaansa ja kokonaisuudessaan levy on enemmän makuuni kuin tuo ensimmäinen. Mahtipontisempi, eikä niin hirvittivän pirteä. Paikoin Ninni Poijärven soundia muistuttava kokonaisuus päätyy levykasaani. Kiitos.

Jos jotain olisi saanut toivoa, niin kansiin enemmän inspiroivia kuvia nätistä tytöstä.

Eiköhän tästä silti hitti tule.

Urheilugeeniä aktivoimassa

EcoBody -kahvakuulat ovat olleet minulle yhtä vieras asia kuin Naisten Kymppikin. Kyseessä siis pyöreä kahvallinen vinyylikuula, jota käytetään vastusharjoitteluun. Kahvakuulille näyttää olevan myös oma yhdistyksensä! Sieltä löytyy kyllä tietoa, faktaa ja vinkkejä kuinka päästä harjoittelussa alkuun. Eco Bodyn muista tuotteista ja ekologisista ominaisuuksista voit lukea täältä. Jos kahvakuulat löytyvät jo kotoa, mutta pölyttyvät sohvan takana, niin saahan inspiraatiota täältä.

Kaikilla on jo piikkimatto. Ensi viikolla myös allekirjoittaneella. Miksi tällaista ei keksitty tehdä jo kymmenen vuotta sitten?!

Yksi syy, miksi lenkille lähteminen tuottaa usein tuskaa on se tosiasia, että en tiedä miten sinne tulisi pukeutua. Päässä kun on jotain hankkijan lippistä muistuttava härpäke ja jalassa jostain perityt haaroista revenneet verkkarit, joita saattaa pitää joskun myös yöpukunaan, niin ei ihme, että lenkeillessään tuntee hieman pientä myötähäpeää itsensä puolesta. Olen ollut sitä mieltä, että en ole tekstiiliurheilija. Mutta, jos useammin kuin kerran jätän lenkkeilyn väliin siitä syystä, että minulla ei ole sinne mitään päälle pantavaa niin… myönnän. On aika tutustua vakavasti urheiluosaston anteihin. Muilla vastaavanlaisia ongelmia? Vai olenko ainoa, joka tajuaa tämän itsestäänselvyyden vasta tässä iässä? Saatan olla.

Tässähän voisi lenkkeilypöpö iskeä

Ostin ensimmäiset lenkkarini noin vuosi sitten. Jos ne olisivat tämän näköiset, minulla ei olisi mitään tekosyytä olla menemättä lenkille. Lenkille tämä tästä kuitenkin lähtee, kun tuhkapilvi ei tällä hetkellä peitä aurinkoa. Ystävä houkutteli tulevalle Naisten Kympille. Moiseen rääkkiin osallistuminen ei ole koskaan edes käväissyt mielessäni. Mutta kummasti se mielikuva nyt tuossa ajatusnystyröitä häiriköi. Että mitä jos sittenkin, ehkä?

Tasapainoilua

Päivä pulkassa, selvisin! :D Aloitetaan aamu sillä, että rakas örähtelevä kannettavani ei päästänytkään minua nettiin kello 5.30, juuri kun ajattelin kerrankin olla tehokas aamuvirkku. Bussipysäkillä huomaan, että tärkeät paperit jäivät kotiin kalenteria myöten. Pudotan uuden puhelimeni betonilattialle. Liikennevaloissa tajuan, että työavaimet ovat kadoksissa. Töissä tiedostan, että aikaa on liian vähän.

Mutta mitä pienistä. :) Aurinko paistoi vielä kun keskipäivällä vaihdoin  junalla maisemaa paikasta a paikkaan b. Pärjäsin hyvin ilman kalenterianikin. Puhelimeni säilyi ehjänä ja minun ei edes tarvinut nostaa sitä itse maasta. :) Työkaverit auttoivat avainongelmassa. Kiireestä huolimatta en myöhästynyt mistään. Näin mukavia ihmisiä ja opin uutta.

Tosin tästä aamupalastani, jonka siis söin iltapäiväkahvin aikaan, en ole kovin ylpeä. Mutta tuo thermokahvimuki on mahtava.

Saavuttuani takaisin paikkaan a Helsingin Sokokselle ehdin juuri bongaamaan kosmeosastoltamme Aikakoneesta tutun Alex Ojastin, tosin hieman erilaisessa teemassa kuin mitä normaalisti muusikon on tottunut näkemään. Hän puhui erään tuotteen puolesta, mikä löytyy entuudestaan myös allekirjoittaneen keittiökaapista. Joskus sitä oikein ihmettelee, kuinka sitä huijaa itseään ostamalla luontaistuotteita ja vitamiineja ja pitää niitä sitten avaamattomina kaapissa “odottamassa oikeaa hetkeä aloittaa se elämän suuri muutos”. Argh.

Mutta aiheeseen. Kun elää niinkuin allekirjoittanut, eli juo aivan liian paljon kahvia, pohtii asioita, joita ei tarvitsisi yötä myöten pohtia, syö suhteellisen “boheemisti”, miettien, että seuraavalla kerralla muistan kyllä ostaa sen selluliittivoiteen, vastaus parempaan elämään voi löytyä tässä:Olen siis tällaisen joskun terveysintouspuuskissani aikaisemmin ostanut, mutta en ole vielä ehtinyt käyttämään. Aloitan heti aamulla.

pH-balance Pascoe jauhe on emäksinen kivennäisaineseos, joka keventää happotaakkaa ja tukee normaalia aineenvaihduntaa. Jauheen käyttö aloitetaan puolella teelusikallisella veteen liuotettuna ja juomalla se aamuisin tyhjään vatsaan. Tärkeää olisi juoda päivän aikana paljon vettä - eikä litra tolkulla sitä kehon happamuutta lisäävää kahvia… Siitä se sitten lähtee, elämän keveyden ja energian pitäisi lisääntyä ja stressin ja keskittymiskyvyn parantua.

Alex Ojasti kertoi itse löytäneensä  jauheen noin kolme vuotta sitten ja vakuuttui niin paljon, että haluaa kertoa siitä muillekin. Kuulemma kaikki Aikakoneen jäsenetkin käyttävät tätä. :) Ainakin hänen elämäniloinen ja energinen olemus puhui tuotteen puolesta, johon siis tutustun nyt -lupaan tämän itselleni- ja voin sitten kertoilla auttaako. ..ja että mihin auttaa. Jos sellainen tasapainoinen, energinen ja terveenoloinen elämä kiinnostaa, niin kyllä tähän kannattaa ainakin tutustua.

P.S. Pidin Zen-vaihteen päällä elämän pikku jäynistä huolimatta ja se kannatti. Tämä tietokone suostuu taas vihdoin rukouksen voimalla toimimaan ja työavaimet löytyivät sieltä laukun seitsemännestä taskusta. Hymyn kanssa nukkumaan. :)