Kuin viimeistä päivää

Oli vuosi 2004, kun Sokoksen henkilökunnan ovet avautuivat nuorelle nätille tytölle ensimmäisen kerran. Siitä suhde Sokokseen on vakiintunut ja kestänyt aina tänne saakka. Tuo tyttö on Leena. Lempeä Japania sujuvasti puhuva ilopilleri on valloittanut monen asiakkaan hurmaavalla hymyllään – ja ennen kaikkea kielitaidollaan.

- Jännä ajatella, että viikon päästä olen viimeistä päivää täällä, Leena kummastelee. Mutta on aika siirtyä eteenpäin. Kohta puolin filosofian maisteri, Leena 26v. on opiskellut koko Sokos -uransa ajan yliopistossa ja jatkaa nyt toisen työnsä  parissa uunituoreena päätoimittajana Japan Pop -lehdessä. Kaverit jäävät toki Sokokselle, mutta tuskin elämästä mihinkään. Tohtorin papereista haaveileva tyttö jatkaa näillä näkymin kirjojen tenttimistä, mutta loppuelämänsä ensimmäisenä päivänä hän haluaa mennä spinningiin ja istuutua taas kahden vuoden tauon jälkeen pianon ääreen.

  – Mieleenpainuvin kokemus asiakaspalvelusta oli, kun eräs japanilainen turisti etsi meiltä tuotetta, jota meillä ei kuitenkaan ollut. Ohjasin hänet toiseen liikkeeseen, mutta sieltäkään ei ollut löytynyt. Turisti kuitenkin palasi luokseni tämän asian kertomaan ja sen, että oli saanut minulta niin hyvää palvelua. Juttelimme ja hän kysyi nimeni ja saako ottaa minusta kuvia. Kahden kuukauden päästä minulle tuli Japanista paketti, jossa oli kuvia ja hänen löytämänsä japanilainen kansantarina, joka muistutti hänen mielestään minua. Se oli kyllä hellyttävä ja mieleenpainuva tapaus, Leena muistelee.

Mekin muistelemme sinua Leena, lämmöllä ja kaivaten. Tämän kunniaksi ensi viikolla Sokos -muotia pienissä makupaloissa esittelee itseoikeutetusti Leena lomani ajan. Ja sinä löydät hänet vielä ensi viikon ajan Helsingin Sokoksen urheiluosastolta! Kiitos ja kumarrus.

Ruutua

Nyt aletaan pikkuhiljaa elelemään aikoja, jolloin kotoa lähtiessä klo.6:15 jäätyy. Ja kun iltapäivällä 16:00 poistut ilmastoidusta työhuoneesta sitä paahtuu.

Mitä pukea päälle? Jaa-a. Itse annoin kesälomalla noin kymmenet farkut parempaan käyttöön vaatekaapistani, jotka ovat odotelleet laihempia päiviäni. Loput heitin tuunauslaatikkoon. Mitä jäi jäljelle? Kymmenen vuoden takaiset reisitaskuhousut ja 80-luvun nahkabyysat (joihin en mahdu) + tyhjää hyllyä metreittäin. Eli housuostoksille! Kyseiset edc:n rennot housut lämmittävät sääriä aamupakkasilla ja iltapäivän hikoiluttavassa helteessä lahkeet saa napitettua ylös ja kesäasu on valmis. Tervetuloa ruutukuosi ja leveät lahkeet. Ennen kaikkea, leggareiden kultakautena tervetuloa Housut!

Sovareilla Netan kanssa viime viikolla,  ostokset olivat lopulta tämän näköiset:

 Housut edc 59,95€, Fred Perryt 69 €, Mavala -lakat 4,50€

Hei saaaksmä tulla sun kaa samaa sovituskoppiin?

Kun ystävä on shoppailemassa niin täytyyhän siitä ottaa kaikki ilo irti..

..jatkoa seuraa.

Kiitos

Olen elokuun lapsi, joten se on paras kuukausi kaikista. Näin minun mielestäni. Ja paras tapa elokuuta on tietenkin viettää se Lauttasaaren rannoilla makoillen, sytyttää mestarina grilliä neljä tuntia ja kokea huumaavaa onnistumisen riemua, kun saa vihdoin laittaa suuhunsa puolikuivan grillimakkaran. Sitä ei voita mikään.Toisaalta voi miettiä, mikä tuolla grillissä palaa, sillä ei ainakaan hiilet!? No, siellä poltettiin roviolla ikäkriisit sun muut hömpänpömpät, tanssittiin mehiläisten kanssa sadetanssia, joka tulikin sitten seuraavana iltana. (sade siis)Nautittiin ilojuomaa ja kuunneltiin pikkumankasta Pariisin Kevättä. Ja kun ilta oli valmis, todistettiin bändin loppuun myytyä keikkaa Tavastialla, jossa meno oli kuuma, hikinen, suloisenvilpittömänautenttisen intenssiivinen. Molemmat lempibiisini soitettiin, toinen slovarina ja toinen viimeisenä. Loistava keikka. Jos joskus pääsette paikalle, menkää.

Mökkiskumppalasit S-marketista. Lauttasaaren S-marketista.

Sen pituinen (viikonloppu) se, elämä edessä. Vieläkin.

Huippumalli löydetty

Hahaahaaa, olimme tänään pienellä työryhmällä hetken aikaa kellaritilossa. Tilanteeseen kuului Sokoksen pukeutumisneuvoja Lidia, tuleva huippumalli (perustan Mallitoimisto Pro Ystävät) (älkää varastako ideaa) Anna-Maija sekä jälleen kerran käsiraudat. Ai niin, ja minä kuvasin. Vartijat voisivat sponsoroida tulevaa mallimammaa yksillä kässäreillä –> kuvausrekvisiitaksi.  Tai itseasiassa menisivät ne ihan korunakin.

Muutama sneak peek, mutta loput – ja varsinaiset- kuvat näette vasta loman jälkeen! Niin ja sen, miksi kuvat otettiin.

We Love Anna-Maija.

Chill out

Toivottavasti liikutuitte Victorian ja Daaanielin häistä yhtä paljon kuin allekirjoittanut kavereineen. Kuulun siihen ryhmään, joka sanoo, että maailma tarvitsee tällaista. Ainakin minun maailmani! Rakkautta ja romantiikkaa – ja chilimäistä karvakuonoutta. Maailman paras salaatti tehdään aineksista, joista tykkää. Sitten ne kasataan yhteen. Ja syödään. Eipä muuten tullut lainkaan yllätyksenä, mutta harmitti se silti: kaikki prinsessakakut olivat loppuun myytyjä!

Hyvä ruoka, juoma, seura ja lepo. Niistä on onnistunut viikonloppu tehty.

Mukavaa sunnuntaita.

Aamuvirkkuja

Aamuisia vieraita. Hyvä kun Sokoksen ovet olivat ehtineet avautua, niin pirteitä shoppailijoita oli jo paikalla. Usein muuten pienen pieni jono on ovien takana, kun tulee yhdeksäksi töihin. Hassua, mutta mukavaa :) Tarja – vanha työkaveri bongattu osastolta ja kuvautettu blogiin. Saanen huomauttaa, että hän on käynyt jo stadikalla uimassa ja pyöräillen menossa töihin, nykyisin morsiusliikkeeseen myymään naisille unelmia. Valitettavasti kuva ylivalottui pahasti, eikä Tarjan supercoolia hiusmallia näy, mutta takki ja paita ovat kuulemma Sokokselta. :) Mukavaa työpäivää Tarja ja teretulemast taas!

Wannabe R.Z.

Bloggaajan työ on kiireisempää kun voisi kuvitella. Jos kuitenkin kysyt mitä olen tänään tehnyt, olen että :

-..öööööööö…(?!)

Voi olla, että tähän vastaukseen vaikuttaa se tosiasia, että taisin tehdä tänään maailman ennätykseni. Poistuin sängystä ylös ja ovesta ulos kolmessa -siis kolmessa- minuutissa. Jes! Loistava fiilis. Toinen syy vastauksen laatuun saattaa olla matalapaineen aiheuttama päänsärky, joka ei nähtävästi suostu poistumaan ennenkuin jyrähtää. Kolmatta syytä..en keksi.

Osastolla juoksentelun voi tavallaan ottaa urheilusta ja välillä tuntuukin, että hommassahan aivan laihtuu. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla tarkoitus.

Hauskinta ikkunatyöhuoneessa on muuten ollut ihmisten reaktiot. Luulevat minua (imartelevaa) mallinukeksi, kun olen paikoillani keskittyen kirjoittamiseen. Voi sitä naurun määrää, kun ihmiset säikähtävät sittenkin elävää nukkea.

Sanoinhan, että ystäväni Netta tuli viettämään kahvitaukoa kanssani -ja tarjosi samalla Coffee Housesta herkut. (Joutui hän töihinkin, siitä lisää myöhemmin) Huvittavaa oli se, että kukaan ei huomannut enää bloggaajan läsnäoloa, kaikki tuijottivat ja kuvasivat vain Nettaa! :D

Ratkaisureseptinä nyt kuitenkin seuraavaan ongelmaan, eli kiireisen bloggaajan kuihtumiseen (kuten kuvasta voi päätellä, että varaa laihtumiseen ei enää ole) tarjoilen..

..tätä. Huomenna haastava, mutta kiva päivä tulossa, nähdään!

Ps. Varoitus.Teksti saattaa sisältää ajattelematonta ja huisin hauskaa sarkasmia.

Maksimekko

Ystäväni soitti ja sanoi olevansa sovituskopissa. Sanoin, että hold on. Napsnaps, otin kuvat kauniista naisesta, joka vielä miettii, että pitäisikö tuo ostaa vai eikö pitäisi. Harkinta-aika on hyvästä, mutta niin myös superkaunis mekkokin. Vai mitä mieltä olet?

Tulevaisuus häikäisee, Prestige suojaa

Aaaai donnou, onko se tää kesä. Tänään on tullut naurettua ja syötyä kakkua. Annettu villien ideoiden lennellä, joista jotkut toivottavasti jää mestoille liitelemään. Ihmiset on rentoja, vai onko se niin kun itse on, niin näkee muissa sen saman piirteen?

Annetaan kesän ja tulevaisuuden häikästä. Ainakin itse annan. Kavereiden hymyillä ja sutjautuksilla. Öhmm…nyt kuulostan todellakin Positiivareiden maksetulta lähettiläältä..Loistava tulevaisuus odottaa minua – ja sinua -myös Prestigen aurinkolasien seurassa. Susu on bongattu ensimmäisenä työpäivänään osastolta järjestelemässä aurinkolasit kuosiin ja…

..bloggaaaja peilailee itseään tietenkin aina siellä missä on mahdollisuus.

Kivasti hoikentaa nuo..