Oodi Radiolle
En ole omistanut telkkaria moneen, moneen vuoteen. Syistä ei sen enempää, vaikkakin yksi voisi olla seuraava: Radio on paljon mielenkiintoisempi väline.
Viime torstaina en ollut sovituskopeilla lainkaan mukana, sillä vietin aikani hieman hämyisemmissä merkeissä. Lauma radion ystäviä kokoontui Q-teatterin tunnelmallisiin tiloihin, istuivat aloilleen ja kuuntelivat. Radiodokkaristina olin mukana – ja voin sanoa, että on mahtavaa pistää aivot narikkaan, sulkea silmät ja lähteä kuuloaistien varassa matkalle dokumenttien maailmaan. 
Radiodokkarit eivät ehkä ensikuulemalta kuullosta kovinkaan mediaseksikkäiltä, mutta itse olen toista mieltä. Tietenkin. No, jokainen perustaakoon oman mielipiteensä aiheesta, mutta vasta sitten kun on kuunnellut sellaisen. Mm. YleX:ltä pienen pieniä dokkaripläyksiä on kuultavissa aina silloin tällöin, kuuntele ja bongaa!
Radiodokumentti ja kuunnelma eroavat toisistaan, jälkimmäisiä on taltioitu myös Sokoksen musaosastolle myyntiin. Haastankin itseni Radioteatterin kuunnelmien pariin. Viettää nyt sunnuntaipäivä rottinkidivaaniin hautautuneena, headphonet korvilla, feissari suljettuna ja puhelin äänettömällä. Ainoa mitä minulla on, on ääni ja oma visuaalinen mielikuvitukseni. Kuullostaa niin “mummolta” että on aivan pakko kokeilla.
Hmm. Tämän hetken myyntihitti kuulemma! Kävikö teillä pieniä pelottavan näköisiä pikkuihmisiä oven takana?! Minulla kävi, mutta ..valitettavasti söin itse kaikki pääsiäismunat, tietenkin! Anteeksi kauhiasti!
